Ernest Hemingway: Nuoruuteni Pariisi

Nuorena luin paljonkin Hemingwayta ja Vanhus ja meri on edelleen yksi suosikkikirjoistani. Kun siis jostain huomasin, että Nuoruuteni Pariisi -kirjassa pitäisi esiintyä Pablo Picasso, oli kirjan valitseminen Helmet-haasteeseen luonnollista.

Nuoruuteni Pariisi on Hemingwayn muistelmateos 1920-luvulta, jolloin hän asui Pariisissa työskennellen toimittajana ja kirjoittaen novelleja. Kirjassa kuvataan Hemingwayn kirjoitustyötä, ravintolakäyntejä ja tapaamisia tuttujen (nykyään hyvinkin tunnettujen historiallisten henkilöiden) kanssa. Hemingway kirjoittaa köyhyydestään ja perheestään varsin nostalgisesti ja jopa romanttisesti. Kirja julkaistiin Hemingwayn kuoleman jälkeen, joten aika on saattanut kullata muistoja. 

Kirja oli ehkä itselleni pienoinen pettymys. Kirja tuntui liian siloitellulta, kun tietää, miten esimerkiksi Hemingwayn avioliiton kävi. Lisäksi pitkät keskustelut Ezra Poundin, Gertrude Steinin ja reissu F. Scott Fitzgeraldin kanssa tuntuivat jopa puuduttavilta. Piikittelyä ja särmää löytyi kyllä, mutta olisin ehkä kaivannut tätä puolta enemmän. Ja se Picasso, vilahtaa hän tekstissä, mutta kovin vähäisessä roolissa kuitenkin. 

Muita arvioita kirjasta voi lukea blogeista:
Klassikko viikossa
Matkalla tuntemattomaan
Eniten minua kiinnostaa tie
Ja kaikkea muuta

Kirjailija: Ernest Hemingway
Luettu kirja: Nuoruuteni Pariisi
Suomentajat: Jouko Linturi
Alkuperäinen nimi: A Moveable Feast
Julkaisuvuosi: 1964, suomennos 1964
Sivumäärä: 208
Mistä hankittu: kirjastosta 

Vuoden 2017 Helmet-haaste on täällä!

Vuoden 2016 Helmet-haaste oli niitä asioita, jotka saivat minut perustamaan tämän lukublogin. Luonnollisesti olen odottanut malttamattomasti vuoden 2017 haastetta, joka julkaistiin tänä aamuna. Vuoden 2016 haaste on vielä viimeistä kirjaa vaille kesken, mutta halusin silti tutustua jo tähän seuraavaankin haasteeseen.

Vuoden 2017 osalta haastekohdat näyttävät mielenkiintoisilta. Kuten viimeksikin, osa tuntuu haastavammilta, osa helpommilta. Kokonaisuutena ehkä haaste vaikuttaa ensi näkemältä vaikeammalta kuin vuoden 2016 vastaava, mutta toisaalta asiaan saattaa vaikuttaa sekin, että haastelukeminen on nyt tuttua ja sen sudenkuopat tunnistaa paremmin kuin vuosi sitten.

Tässä itselleni muistiin haasteeseen liittyvät kirjat:
1. Kirjan nimi on mielestäsi kaunis
2. Kirjablogissa kehuttu kirja
3. Suomalainen klassikkokirja
4. Kirja lisää hyvinvointiasi
5. Kirjassa liikutaan luonnossa
6. Kirjassa on monta kertojaa
7. Salanimellä tai taiteilijanimellä kirjoitettu kirja
8. Suomen historiasta kertova kirja
9. Toisen taideteoksen inspiroima kirja
10. Kirjan kansi on mielestäsi kaunis
11. Jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja
12. Politiikasta tai poliitikosta kertova kirja
13. Kirja "kertoo sinusta"
14. Valitsit kirjan takakannen tekstin perusteella
15. Kirjassa harrastetaan tai se liittyy harrastukseen
16. Ulkomaisen kirjallisuuspalkinnon voittanut kirja
17. Kirjan kannessa on sinistä ja valkoista
18. Kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa
19. Yhdenpäivänromaani
20. Kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö
21. Sankaritarina
22. Kuvitettu kirja
23. Käännöskirja
24. Kirjassa selvitetään rikos
25. Kirja, jossa kukaan ei kuole
26. Sukutarina
27. Kotipaikkakuntaasi liittyvä kirja
28. Kirja kirjailijalta, jolta olet aiemmin lukenut vain yhden kirjan
29. Kirjan päähenkilö osaa jotain, mitä haluat oppia
30. Kirjan nimessä on tunne
31. Fantasiakirja
32. Kirja on inspiroinut muuta taidetta
33. Kirja kertoo Intiasta
34. Kirja kertoo ajasta, jota et ole elänyt
35. Kirjan nimessä on erisnimi
36. Elämäkerta tai muistelmateos
37. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoon kuuluu yli 20 teosta
38. Kirjassa mennään naimisiin
39. Ikääntymisestä kertova kirja
40. Kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin sinä
41. Kirjan kannessa on eläin
42. Esikoisteos
43. Kirja, jonka lukemista olet suunnitellut pidempään
44. Kirjassa käsitellään uskontoa tai uskonnollisuutta
45. Suomalaisesta naisesta kertova kirja
46. Oseanialaisen kirjailijan kirjoittama kirja
47. Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit
48. Kirja aiheesta, josta tiedät hyvin vähän
49. Vuoden 2017 uutuuskirja
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja



Erityisen ihastunut olen kohtaan 1 (kirjan kansi on mielestäsi kaunis). Vuoden 2016 haasteessa yksi minulle vaikeimpia kohtia oli ruma kirjankansi. Huomasin, että pidin melkein kaikissa kirjan kansissa jostain elementistä, enkä osannut nimetä kirjan kansia rumiksi. Yllättävän vaikeaksi saattaa osoittautua kohta 25 (kirja, jossa kukaan ei kuole), sillä yllättävän monessa lukemassani kirjassa on yleensä kuollut joku, vaikka kyseessä ei dekkari olisikaan.

Tältä pohjalta on hyvä lähteä suunnittelemaan lukuvuotta 2017!

Pierre Lemaitre: Alex

Pierre Lemaitren Verhoeven-sarja on edennyt toiseen osaansa, Alex. Kirjassa edellisen kirjan (Irène) tapahtumien jälkeen työstään lomalle jäänyt ylikomisario Camille Verhoeven palaa vastahakoisesti työhönsä. Syynä on kadonnut tyttö, Alex.

Verhoeven joutuu laittamaan ryhmänsä kanssa kaikki taidot peliin, sillä poliisi ei tiedä kuka tyttö on, kuka hänet on kaapannut, miksi ja missä tyttöä pidetään. Poliisi tietää vain, että tyttö on kaapattu, häntä pidetään pienessä häkissä ja rotat vaanivat tyttöä. Pikku hiljaa poliisi löytää vastauksia kysymyksiin. Mutta kun tytön säilytyspaikka vihdoin löytyy, tyttö onkin kadonnut.

Tästä alkaa yhä kovemmille kierroksille kiihtyvä tarina, jossa konnat ja uhrit vaihtavat paikkaa nopeammin kuin uskoisikaan. Samalla menneisyyden salaisuudet alkavat keriytyä auki ja lukija pohtii, kuka onkaan oikeassa ja kuka väärässä. Kun lukijan pää on ensin pyöritetty tarpeeksi sekaisin tulee vielä viimeinen kiepautus, jonka jälkeen ainakin minä jäin huuli pyöreänä ihmettelemään, mitä oikein tapahtui. Kirjan loputtua lukija jää miettimään, kuka olikaan kirjassa se pahis.

Kirja oli oikein hyvä ja jatkuva asetelmien ympäri kiepautus piti lukijan koko ajan valppaana. Olin blogeista lukenut, että kirjassa asetelmaa pyöritellään ympäri, mutta silti koko kuvio pääsi yllättämään. Kirjaan oli myös hienosti nivottu mukaan edellisen kirjan loppuratkaisu ja tarina jatkui luontevasti. Koska kustantaja on päättänyt suomentaa kirjat varsin luovassa järjestyksessä, jään odottamaan seuraavan osan lukemista vähän pitemmäksi aikaa. Sarjan kolmatta osaa ei nimittäin ole vielä suomennettu, vaan se ilmestyy keväällä nimellä Rosy&John. Sarjan neljäs ja viimeinen osa Camille on suomennettu jo aikaisemmin. No hyvää kannattaa odottaa ja kyllä lukemista odotusajaksi riittää.

Käy ihmeessä lukemassa arvioita Alexista esimerkiksi seuraavista blogeista (yritin valita blogeja, joissa ei spoilattaisi tätä tai edellistä osaa):

Kirjavinkit

Rakkaudesta kirjoihin

Kirjailija: Pierre Lemaitre
Luettu kirja: Alex
Suomentaja: Sirkka Aulanko
Alkuperäinen nimi: Alex
Julkaisuvuosi: 2011, suomennos 2015
Sivumäärä: 405
Mistä hankittu: kirjastosta

Douglas Preston & Lincoln Child: Pimeyden pyörä

Aloysius Pendergast, erikoislaatuinen FBI erikoisagentti, seikkailee jälleen. Tällä kertaa agentti Pendergast ja hänen holhokkinsa Constance Greene matkaavat Tiibetiläiseen luostariin etsimään mielenrauhaa edellisen seikkailun jälkeen. Perillä kuitenkin selviää, että luostarin mittaamattoman arvokas ja äärimmäisen harvinainen esine on kadonnut. Kukaan ei tunnu tietävän, mikä munkkien vartioima esine on, mutta kaksikkoa pyydetään etsimään tuo erittäin vaarallinen esine ja palauttamaan se takaisin luostariin.

Nopeasti varkaan henkilöllisyys selviää ja häntä ja varastettua esinettä jäljittäessään kaksikko päätyy ylellisen valtamerialuksen neitsytpurjehdukselle halki Atlantin. Aluksella alkaa esiintyä katoamisia ja julmia kuolemantapauksia kiihtyvällä tahdilla. Vähitellen Pendergast ja Constance pääsevät myös selvyyteen siitä, mikä varastettu esine on.

Ihastuin aikanaan Pendergast -sarjan ensimmäiseen suomennokseen Ihmeiden kabinetti. Sen jälkeen olen säntillisesti lukenut jokaisen suomennetun Pendergast -seikkailun. Sarjan edellinen suomennos Kuolleiden kirja oli minulle pettymys ja ikävä kyllä Pimeyden pyörä ei ollut kovinkaan paljon parempi. Pidin kyllä Pimeyden pyörästä enemmän, mutta samaa tenhoa kuin sarjan ensimmäisissä osissa ei ollut. 

Tietyt ratkaisut tuntuivat myös liian ilmeisiä ja ne pystyi arvaamaan ennakolta. Pendergast ajettiin liian usein tilanteeseen, johon ratkaisu löytyi sopivan helposti ja samalla epäuskottavasti. Kuolleita kertyi myös hieman liikaa ja tuntui, että välillä ruumiilla oli vain saatu paisutettua sivumäärää. 

Mikäli seuraava osa osoittautuu jälleen pettymykseksi, taitavat osaltani Pendergastin seikkailut jäädä siihen. Pidän kuitenkin Pendergastin hahmosta niin paljon, että olen valmis antamaan vielä yhden mahdollisuuden. Voi Preston&Child, toivottavasti olette käyttäneet tuon mahdollisuuden hyväksenne.

Kirjaa on luettu jonkin verran myös muissa blogeissa. Kannattaa vilkaista esimerkiksi:
Rakkaudesta kirjoihin
Sonjan lukuhetki

Kirjailijat: Douglas Preston & Lincoln Child

Luettu kirja: Pimeyden pyörä
Suomentajat: Pekka Marjamäki, Antti Autio
Alkuperäinen nimi: The Wheel of Darkness

Julkaisuvuosi: 2007, suomennos 2016

Sivumäärä: 535

Mistä hankittu: kirjastosta 

Inkeri Markkula: Kaksi ihmistä minuutissa

Malariantutkija Alina menettää puolisonsa auto-onnettomuudessa. Onnettomuuden seurauksena Alina menettää myös tyttärensä, sillä hän menettää pariskunnan yhteisen tyttären huoltajuuden lapsen isovanhemmille. Hänestä tulee kummiksi rinnastettava, tuttu, mutta samalla ulkopuolinen suhteessa tyttäreensä. 

Vuosia myöhemmin malariaseminaarissa tutkijantyöhönsä uppoutunut ja elämässään hieman hukassa oleva Alina tapaa saksalaisen lääkärin, Loten, joka houkuttelee Alinan mukaansa Pohjois-Thaimaan metsiin taistelemaan malariaa vastaan. 

Naisten lisäksi kirjassa on suuressa roolissa Plasmodium falciparum, malariaa aiheuttava loiseläin sekä thaimaalainen Kian, jonka elämässä malaria on näytellyt merkittävää roolia. 

Kirja kertoo menetyksestä, epätasa-arvoisuudesta ja sattumasta. Samalla kirjassa valotetaan malarian ja lääketieteen kilpajuoksua tappavaa tautia vastaan. Kirjaa lukiessa tuli tunne siitä, miten etuoikeutettu monella tavalla elämässään on. Epätarvoisuutta kirjassa käsitellään monella tasolla ja ehkä tässä on mielestäni kirjan paras ansio. Kirjassa kerrotaan hienosti kahden naisen välisestä parisuhteesta ja rakkaudesta sekä siitä, miten samaa sukupuolta olevien pariskuntien oikeudellinen asema ei tällä hetkellä ole Suomessakaan samalla tasolla eri sukupuolta olevien pariskuntien kanssa. 

Kirjan luontokuvaus on myös maininnan arvoinen. Sitä, miten totuudenmukainen Thaimaan kuvaus on, minun on mahdoton arvioida, sillä en ole koskaan käynyt Thaimaassa. Kirja kuitenkin onnistuu maalamaan lukijalle kauniin luonnon, jonka lämpö, tuoksut ja värit pomppaavat kirjan sivuilta ja saavat sukeltamaan kaiken vihreyden keskelle. Samalla tavoin myös Suomen osalta kuvaus on todella luonnollista ja käsinkosketeltavaa. 

Kaikessa surullisuudessaan kirjassa on myös positiivisuutta. Kirja antaa toivoa siitä, että kaikkien vastoinkäymisten ja epäonnistumisten jälkeen voi kaikki vielä kääntyä parempaan.

Olen kunnostautunut tänä vuonna kotimaisen kirjallisuuden lukemisessa ja tämä Inkeri Markkulan esikoisteos on hyvä esimerkki siitä, että kotimaisen kirjallisuuden lukeminen on kannattanut. Suosittelen kirjaa erityisesti niille, jotka eivät hyväksy samaa sukupuolta olevien avioliittoja, eivätkä erityisesti samaa sukupuolta olevien oikeutta lapsen hankintaan. Kirja kuvaa kauniisti rakkautta ja lapsenkaipuuta alleviivaamatta erityisesti henkilöiden sukupuolta. Kirja oli Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkintoehdokkaana.

Kirjaa on arvioitu esimerkiksi blogeissa:
Kirsin Book Club
Lukutoukan kulttuuriblogi
Mari A:n kirjablogi
Rakkaudesta kirjoihin

Malaria tappaa kaksi ihmistä minuutissa.

Kirjailija: Inkeri Markkula

Luettu kirja: Kaksi ihmistä minuutissa

Julkaisuvuosi: 2016

Sivumäärä: 388

Mistä hankittu: kirjastosta