Hylätyt on viides osa
kriminaalipsykologi Sebastian Bergmanista ja Tukholman poliisin
henkirikosyksiköstä kertovassa kirjasarjassa. Olen lukenut sarjan aikaisemmat
osat ennen tätä blogia, joten niistä arvioita ei ole tulossa. Kaksi seuraavaa kappaletta sisältää hieman spoilereita edellisistä osista, joten ne kannattaa hypätä ylitse, mikäli et ole aikaisempia kirjoja lukenut.
Kirjasarjan päähahmo on Sebastian, joka on varsinainen nilkki mieheksi. Mies on
ylimielinen, eikä välitä muiden mielipiteistä tai ajatuksista tuon
taivaallista. Hän tekee työnsä, sekoittaa välillä (usein) työn ja
yksityiselämänsä ja hakee lievitystä stressiin ja ahdistukseen seksistä
satunnaisten naisten kanssa. Ei ole suurta väliä, vaikka nainen on työkaveri
tai muuten tutkinnan alla olevaan rikokseen liittyvä, kunhan naisesta pääsee
helposti aamulla eroon. Sebastianista on vaikea pitää, mutta kuitenkin lukijan
mieleen hiipii ajatus, että jollain tasolla käytös on ymmärrettävää. Miehen
menneisyydessä on tragedia, jollaista ei kenellekään soisi. Tragedia, joka vei
Sebastianilta kaiken ja jätti jälkeensä vain tuskaa ja ahdistusta.
Vaikka Sebastian onkin kirjasarjan päähenkilö, myös muiden henkirikosyksikön
jäsenten elämää seurataan tarkasti. Torkel Höglund, tutkijaryhmän päällikkö, on
eronnut ja etsii suuntaa yksityiselämäänsä. Vanja Lithnerin, luonnonlahjakkaan
poliisin, yksityiselämä menee kirja kirjalta pahemmin solmuun, kun selviää,
ettei palvottu isä olekaan hänen biologinen isänsä. Ursula Anderson on taitava
rikospaikkatutkija, joka pikku hiljaa on ajautunut eroon miehestään ja
tyttärestään. Billy Rosén on taitava poliisi, joka hallitsee etenkin tietotekniset
tehtävät hyvin. Kirjasarjan alussa Billy vaikutti lähinnä kiltiltä ja tylsältä
pojalta, mutta on kirja kirjalta ajautunut syvemmälle mielensä mustiin
syvyyksiin. Kirjasarjaa lukiessa on tuntunut siltä, että monet ongelmat
vältettävisiin, kun vain henkilöt keskustelisivat keskenään ja ajattelisivat
hetken myös muita kuin itseään. Hahmot ovat ärsyttävyyteen saakka itsekeskeisiä
ja tekevät typeriä valintoja, mutta toisaalta he ovat kirjasarjan suola ja syy,
miksi minä Bergman-dekkareita luen.
Tässä sarjan uusimmassa osassa jahdattavana on tosi tv-tähtiin keskittyvä
sarjamurhaaja. Murhaaja vihaa pinnalla olevista tusinajulkkiksista, joiden
yleissivistys on hänen mittapuunsa mukaan olematon. Hän kaappaa tähtiä,
järjestää heille yleistietoa mittaavan kokeen ja tappaa kokeessa
epäonnistuneet. Murhaaja on älykäs, eikä jätä juuri vihjeitä seurattavaksi.
Taitavan poliisityön perusteella vihjeitä kuitenkin kaivetaan esiin ja
murhaajan tunnistamisen hetki lähestyy. Sebastian saa kuitenkin mielestään
hyvän idean ja haastaa murhaajan julkisesti, mistä ei tietenkään hyvä
seuraa.
Aluksi kirjan lukeminen takkusi, eikä tahtonut edetä ollenkaan. En tiedä,
vaivaako minua taas pieni dekkareiden yliannostus, sillä ei kirja huono ollut.
Lukumaratonin siivittämänä lukeminen lähti kuitenkin sujumaan ja pidin lopulta
kirjasta. Murhaaja ei paljastunut ainakaan minulle liian aikaisin, vaan
jännitys pysyi yllä. Kirja päättyi sarjalle tyypillisesti melkoiseen
yllätykseen ja jäänkin mielenkiinnolla odottamaan seuraavaa kirjaa. Suosittelen
dekkarin ystäville, mutta lue ihmeessä aikaisemmat Bergman -dekkarit ensin.
Tässä kirjasarjassa kirjojen lukeminen järjestyksessä ehdottomasti kannattaa.
Kirjasta on kirjoitettu esimerkiksi seuraavissa blogeissa:
Leena Lumi
Rakkaudesta kirjoihin
Kirjavinkit
Kirjailijat: Michael Hjorth & Hans
Rosenfeldt
Luettu kirja: Hylätyt
Suomentaja: Jaana Nikula
Alkuperäinen nimi: De underkända
Julkaisuvuosi: 2016
Sivumäärä: 476
Mistä hankittu: kirjastosta
Kirjablogeissa erilaiset lukumaratonit ovat suosittuja. Tarkoituksena on lukea tietty tuntimäärä ennaltasovittuna aikana (taukoja tietenkin saa pitää) ja sen jälkeen (ja aikanakin) raportoidaan sivumäärä ja luetut kirjat muille. Useimmiten aika on 24 tuntia.
Kirjablogeja lukiessani olen seurannut kiinnostuneena lukumaratoneja ja osallistuminen on houkutellut. Osallistuminen on aina kuitenkin jäänyt. Rion olympialaisten kunniaksi Goodreadsin Suomalaisten lukupiirissä päätettiin järjestää lukumaraton. Jokainen saa valita itselleen parhaiten sopivan ajankohdan olympialaisten aikana eli 5.-21.8. Näin ensimmäisellä kerralla puolimaraton kestää 6 tuntia ja täysmaraton 12 tuntia.
Pojat ovat tänään ensimmäistä kertaa päiväkodissa muutaman tunnin ilman äitiään, joten ajattelin käyttää tämän ylimääräisen oman aikani ihan itselleni ja kokeilen lukumaratonia. Varovainen tavoite on puolimaraton, sillä illalla en enää edes yritä ehtiä lukemaan poikien kotiuduttua päiväkodista.
Osa maratonin viehätystä on kootaa lukupinoa maratonia varten, mutta itselläni se nyt jää väliin ihan aikataulullisista syistä. Tavoitteenani on kuitenkin lukea kesken olevia kirjoja, kohta palautettavia kirjaston kirjoja ja ihan mitä nyt vain sattuu mieli tekemään. Eli maraton käynnistyy tästä.
Klo 9.00
Ensimmäisenä lukuvuoron saa kesken oleva Sebastian Bergman -dekkari Hylätyt (Michael Hjorth & Hans Rosenfeldt). Kirja pitäisi palauttaa ensi viikolla kirjastoon, joten nyt on hyvä hetki lukea kirja loppuun.
Klo 12.15
Hylätyt saatu kunnialla loppuun. Dekkari oli juuri sopiva kirja maratonin aloitukseen, sillä kirja piti otteessaan, kuten dekkarin kuuluukin. Ihan koko aikaa en lukenut, vaan hoitelin välillä vähän pyykkiä ja nautin lounaan. Nyt sitten seuraavan kirjan kimppuun. Olkoon kirja Voltairen Candide, joka myös on kesken. Sivuja luettuna 229.
Klo 14.00
Nyt on sitten Candidekin saatu luettua loppuun. Tämä kirja oli hieman huono valinta maratonkirjaksi, sillä kirja vaatii keskittymistä, mikä välillä herpaantui. Onpahan tämäkin kirja kuitenkin nyt saatu luettua. Vielä olisi tunnin verran maratonaikaa jäljellä. Taidan pitää pienen lepotauon ja lukea sen jälkeen kevyeksi lopetukseksi Tintti-sarjakuvan Mustan saaren salaisuus. Luulisin selviytyväni siitä vajaassa tunnissa, minkä jälkeen onkin aika lähteä hakemaan pojat päiväkodista. Sivuja luettuna 229+86 sivua.
Lukumaratonin loppu
Ehdin kuin ehdinkin lukemaan Mustan saaren salaisuuden ennen kuin kello tuli kolme. Sivujen kokonaismääräksi tuli tällä ensimmäisellä maratonilla 377, mikä on kuudelle tunnille ihan hyvä saavutus. Maratonista jäi mukava kutkutus eli jatkoa varmasti jossain vaiheessa tulee.
Kunhan ehdin, kirjoittelen erilliset postaukset sekä Hylätyistä että Candidesta. Mustan saaren salaisuus saa jäädä odottelemaan sitä, että saan luettua kaikki Tintti-sarjakuvat.
Maailman viidenneksi suurin maa. Upeita hiekkarantoja ja läpitunkematon Amazonasin sademetsä mahtavine Amazonvirtoineen. Maailman monimuotoisin luonto. Useita kansallispuistoja ja Unescon maailmanperintöluettelon kohteita. Samban ja capoeiran kotimaa. Menestystä jalkapallossa ja lentopallossa.
Valtavia faveloita. Köyhyyttä, rikollisuutta, huumeita ja väkivaltaa. Jengisotia ja poliisiväkivaltaa. Ihmisoikeusongelmia. Korruptiota ja keinottelua. Prostituutiota ja seksiturismia.
Brasilialla ja sen suurimmalla kaupungilla São Paulolla on monet kasvot. Yhteen maailman suurimmista metropoleista mahtuu runsaasti tarinoita, joista 70 Luiz Ruffato kokoaa tähän teokseen. Tarinat ovat rujoja, eikä toivoa juuri näy. On köyhyydessä eläviä lapsia, rotan puremia, huumeiden käyttöä, väkivaltaa, sairautta ja kuolemaa. Välillä tarinassa pilkahtaa myös toivoa paremmasta.
Goodreadsin Suomalaisten lukupiirissä valittiin tämä kirja elokuun teemakirjaksi Rion olympialaisten kunniaksi. Ilman tätä tuskin olisin tullut lukeneeksi kirjaa. Onneksi kuitenkin tartuin haasteeseen, sillä rankasta aiheestaan huolimatta pidin kirjasta. Rutosti hevosia on haastava kirja, joka sekoittelee erilaisia tekstilajeja keskenään. Yhteenkään tarinaan ei paneuduta syvällisesti, vaan henkilöiden luona viivähdetään hetki ja sen jälkeen matka jatkuu.
Kovin montaa tarinaa en pystynyt putkeen lukemaan, sillä huomasin tunteiden turtuvan jatkuvan toivottomuuden keskellä. Halusin kuitenkin tuntea kertomusten toivottomuuden, sillä saan olla onnellinen asuessani Helsingissä, enkä yhdessä maailman väkivaltaisimmista kaupungeista. Kirja sopiikin mielestäni luettavaksi pienissä paloissa, ajan kanssa. Kirja on parhaimmillaan, kun on aikaa pysähtyä pohtimaan lukemaansa ja eläytymään tarinoihin. Tarinoiden sirpaleisuus häirinnee osaa lukijoista. Minua tämä ei häirinnyt, sillä mielestäni lyhyet ja katkonaiset kertomukset kuvaavat hyvin miljoonakaupunkia, jossa on valtavasti tarinoita. Tarinat ovat myös osittain niin rujoja, etten varmaankaan olisi pystynyt kirjaa lukemaan, jos tarinoiden henkilöt olisivat käyneet yhtään tutummiksi.
Mikäli kestät elämän rujoutta ja epätasa-arvoa, suosittelen ehdottomasti tarttumaan tähän kirjaan. Pidä kuitenkin huoli, että sinulla on aikaa paneutua kirjaan ja jäädä pohtimaan tarinoita.
Kirjaa en kovin monesta blogista löytänyt, mutta kirja on luettu ainakin seuraavissa blogeissa, joista molemmista löytyy myös tekstinäyte kirjasta:
Mari A:n kirjablogi
Kirja joka maasta
Kirjailija: Luiz Ruffato
Luettu kirja: Rutosti hevosia
Suomentaja: Jyrki Lappi-Seppälä
Alkuperäinen nimi: Eles eram muitos cavalos
Julkaisuvuosi: 2014
Sivumäärä: 158
Mistä hankittu: kirjastosta
Olen ollut aina ahkera lukija. Välillä lukemiseen on ollut enemmän aikaa, välillä vähemmän. Nyt keskellä ruuhkavuosia lukemiseen on taas vähemmän aikaa. En kuitenkaan aio tinkiä lukuhetkistäni, sillä lukeminen on oma henkireikäni ja keino ladata akkuja.
Olen miettinyt lukupäiväkirjan pitämistä, mutta olen laiska kirjoittamaan muistiin asioita vain itselleni. Kirjaan lukemiseni Goodreadsiin, mutta tällä hetkellä en kirjaa ajatuksiani lukemisestani minnekkään. Tätä tarkoitusta varten avasin tämän blogin. En tiedä riittääkö aikani ja energiani kirjaamaan kaiken lukemani tänne, mutta tavoitteena tämä ainakin on. En kuitenkaan aio ottaa paineita bloggaamisesta.
Olen lukenut jo vuosia erilaisia kirjablogeja ja seurannut kiinnotuneena erilaisia haasteita, joita blogeissa pyörii. En kuitenkaan ole oman blogin puuttumisen vuoksi aikaisemmin osallistunut haasteisiin. Nyt minulla on kuitenkin mahdollista monipuolistaa lukemistani ja saatankin osallistua erilaisiin haasteisiin oman kiinnostukseni mukaan.
Tervetuloa mukaan!
